Perhe

Paljasjalkakenkien etsiminen taaperolle on vienyt tunnin jos toisenkin. Pitää olla riittävän leveä ja taipuisa ja kuitenkin kestävä. Lapsen kengiksi suositellaan kenkiä, joissa on taipuista pohja ja tarpeeksi tilaa varpaille. Sellaisia siis, joissa jalka saa toimia mahdollisimman luonnollisesti. Haulla paljasjalkakengät alkaa siis tupsahdella suositusten mukaisia vaihtoehtoja ruudulle.

Lasten kenkäsuositukset kuulostavat äkkiseltään kevyeltä aiheelta, mutta voin kertoa, että se on kaukana siitä. Keskustelu menee äkkiä fanaattiseen ominaisuuksien vertailuun ja siihen voiko lapsi käyttää ”kompromissikenkiä” vai täytyykö sijoittaa satanen ehtoihin paljasjalkakenkiin.

Menneinä vuosina ajateltiin, että jalkaa täytyy tukea. Omituista, että ihmiset ovat pärjänneet jaloillaan tuhansia vuosia, mutta viime vuosikymmeninä jalat eivät ole enää kelvanneetkaan kävelyyn sellaisenaan, vaan niitä on pitänyt rueta tukemaan. Lasten kengistä löytyy edelleen tämän ajatuksen kenkäkategoriaa hurja määrä.

Pienille kävelemään opetteleville lapsille tarjotaan marketeissa ja kenkäkaupoissa jäykkäpohjaisia kenkiä yhtä jäykillä varsilla. Siinä lapsi sitten heilauttelee näitä tiiliskiviä eteenpäin ja muksahtelee tuon tuosta kenkiensä kanssa nurin.

Taaperon hyvät talvikengät

Suomen talvi tekee taaperon kenkävalinnasta erityisen haastavan. On pakko olla pohjaa, että kylmä pysyy poissa varpaista, mutta samaan aikaan kengän pitäisi joustaa ja olla vielä riittävän tilava villasukalle. Todella hankala yhtälö.

Viime talvi meillä mentiin ZeaZoon Yeti-talvikengillä. Näistä kengistä saa tilatessa valita kapeamman tai leveämmän mallin ja ohuemman tai paksumman pohjan. Otin leveämmän mallin, mutta villasukan kanssa kenkä oli silti vähän liian ahdas. Suomen talvessa paksumpi pohja on aika ehdoton. Tilausta nopeammin ennätti kuitenkin talvi Suomeen, joten poika käveli alkutalven tukevilla tiiliskivillä. Uusien kenkien saapuessa ja jalkaan päätyessä vaihdon paljasjalkakenkiin huomasi samantien. Kävely oli sujuvampaa ja ZeaZoon kengät eivät juurikaan muuttaneet kävelytapaa. Tiiliskivillä eteneminen oli huomattavasti jäykempää, vaikka poika niillä toki oppikin etenemään.

Paljasjalkakenkien hinnat ovat yleensä lähempänä sataa euroa. ZeaZoon Yeteistä maksoin postikuluineen 96 euroa, joten halpaa lystiä ei hyvien kenkien hankkiminen ole. Pärjäsimme onneksi kengillä kuitenkin koko talven ja poika kulki niillä myös pitkälle kevääseen. Kengät pitivät yllättävän hyvin vettä, eivätkä olleet märät edes pienen lätäkössä pomppimisen jälkeen. Kun kevään lätäkkökausi paheni ja niissä viihdyttiin yhä enemmän, niin käsittelin kengät vedenpitävällä suihkeella, sen jälkeen ne kestivät täydellisesti lättäkköleikitkin.

Muitakin erinomaisia talvikenkämerkkejä markkinoilta löytyy, mutta niistä ei meillä vielä ole kokemusta. Paljasjalkakenkien jälleenmyyntiarvo on siisteissä kengissä yleensä hyvä.

Mitä taaperolle jalkaan kesäksi?

Voin sanoa, että olin viime kesänä ihan hukassa, kun piti alkaa tilaamaan pojalle kenkiä, jotka jalassa voi myös kävellä. Poika konttasi vielä vuosi sitten keväällä ja silloin mentiin äitiyspakkauksen töppösillä vielä. Facebookista bongasin keskustelusta Tikki-kengät.

Tikkillä on erilaisia sandaaleja ja nahkakenkiä pienille lapsille. Hintaa kenkäparille tuli vähän alle 33 euroa ja postikuluja hieman alle 17 euroa. Tikki-kengät kestivät hyvin ja olivat ihan hyvä valinta. Niiden pohja ei ollut toki niin pehmeä kuin nahkatossuissa. Jos olisi ollut enemmän tietoa, niin olisin tilannut nahkapohjaiset töppöset ensimmäisiksi kengiksi.

Googlettelin kovasti vaihtoehtoja hyviksi kengiksi täksi kesäksi ja mietin paljonko haluan sijoittaa kenkiin, jotka ovat käytössä kuitenkin vain lyhyen kesäajan. Metsästäessäni pojalle ruokatarvikkeita Saksan Amazonilta, ajattelin samalla tarkistaa löytyisikö sieltä vaihtoehtoa kengille. Kappas vain! Löysinkin nahkakengät pehmeällä pohjalla ja kuumemmille päiville hengittävämmät kankaiset kengät.

Jos et ole ennen tilannut Saksan Amazonilta, niin ei kannata säikähtää kieltä. Kielen saa muutettua yläreunan kielilipusta englantiin. Osa teksteistä on silti vain saksaksi, mutta ainakin itseltäni tilaaminen onnistui mainiosti ilman saksan kielen taitoa. Postikulujakaan ei tullut tilaukseen.

Etsin tilaukseen mukaan hyviä kumisaappaita. Päädyin söpöihin sammakkokumppareihin. Niiden pohja ei ollut ihan niin joustava, kuin odotin. Pohja on kuitenkin tasainen, varvastilaa on ja poika kävelee kengillä mielellään. Ongelmana on, että kumpparit eivät oikein tahdo pysyä jalassa ilman sisäpehmikettä, kun ovat numeroa verran liian isot kasvuvaran takia. Ihan varma en ole myöskään miten miellyttävä irrallisen lämmikkeeksi tarkoitetun sisävuoren kanssa kenkä on kävellä. Otimme sen nyt ainakin kesäksi pois käyttöstä.

Kangaskengissä oli pohjallisessa kiinni kantapään alla pieni vaahtomuovipehmike, sen sai repäisemällä irti. Sen jälkeen pohja on täysin tasainen. Molemmissa kengissä on myös hyvin varvastilaa. Kestävyydestä en osaa vielä sanoa mitään, mutta hinta oli niin edullinen, että jos menevät rikki, niin sittempähän menevät… Pesukarhukuosississa nahkakengissä on nahkapohja, joten epäilen, että pohja kävellään rikki yhteen kesään. Toisissa kengissä on ihan normaalin näköinen pohja, joka taipuu hyvin.

Onko sitten järkevämpää ostaa kalliit paljasjalkakengät pohjalla vai parit edulliset töppöset? En osaa sanoa. Tämä kesä nyt testataan näillä kengillä. Ensi kesäksi joutuu varmasti ostamaan kengät, joissa on enemmän pohjaa, kun potkupyöräilyn tahti kiihtyy.

Palatakseni kenkäkeskustelun fanaattisuuteen. En usko, että jos lapsi kävelee sadepäivinä kumisaappailla, niin hänen jalkansa siitä menevät suuntaan tai toiseen. Tai jos lapsi kävelee yhden talven kompromissikengillä, niin tuskin sekään lopullisesti jalkaa pilaa. Sen sijaan, jos lapsi kävelee aina huonoilla kengillä, joissa on liian vähän tilaa jalalle, niin väkisinhän se alkaa jalkaa muotoilemaan. Meillä pyritään myös kotona olemaan mahdollisimman paljon paljain jaloin, jotta varpaat saavat harittaa ja jalat toimia luonnollisesti.

Alla vielä noiden tilaamieni kenkien mainoslinkit, jos kiinnostuit kengistä. Onko sinulla hyviä kenkävinkkejä parivuotiaalle?

Matka Japaniin oli huikea kokemus. Tulevia matkoja tuntuu turhalle suunnitella, kun korona muutti maailman. Ehdin kuitenkin ennen koronaa toteuttaa melkein kaikki matkahaaveeni. Upeita reissuja tuli tehtyä mm. USA:han, josta nähtiin New York, Washington ja pienempiä kaupunkeja, Euroopasta Belgia, Etelä-Irlanti, Berliini, Pariisi, Lontoo ja Rooma. Sokerina pohjalla on muistoissa Japanin reissu.

Vuonna 2016 istuimme maaliskuussa Mikan kanssa lentokoneessa ja koneen nokka oli kohti Japania. Maahan jonne olin haaveillut matkustavani jo teinityttönä taistelulajiharrastuksen myötä tietokoneeni soittaessa X-Japania. Aiempaa matkakokemusta oli kertynyt Euroopasta ja USA:sta, eikä matkassa jännittänyt muu kuin se, miten jatkan kököttää koko matkan lentokoneen penkissä. Loppupeleissä lento meni kuitenkin ihan inhimillisesti torkkuen, leffoja toljottaen ja pädillä pelaillen.

Päästessämme junaan lentokentältä humahti tajuntaani, että nyt ei todellakaan olla enää Euroopassa. Vatsanpohjassa kutkutti, että nyt oli oikea seikkailu edessä. Mikan kanssa harrastamme molemmat vanhoja japanilaisia taistelutaitoja. Sen kautta saimme yöpymispaikan senseimme dojon yläkerrasta Nodassa. Noda on 154 000 asukkaan kaupunki, johon pääsee Tokiosta noin tuntiin junalla.

Alla olevat kuvat on Tokiosta. Siellä käydessä on pakko käydä ihmettelemässä ainakin yhdessä pelihallissa. Junalla pääsee liikkumaan näppärästi ympäriinsä.

Matka Japaniin: hanami, ruoka ja juoma

Saavuttuamme Nodaan suuntasimme ensimmäiseen näkyvissä olevaan ravintolaan. Ruokalista oli pelkästään japaniksi, mutta onneksi listassa oli kuvia osasta annoksista. Tarjoilija ei puhunut lainkaan englantia. Tilasimme siis listaa osoittamalla ja saimme nopeasti ruokaa eteemme, juomaa en osannut tilata ja sain tyytyä erittäin vahvaan kylmään popkorniaromiseen vihreään teehen.

Haasteeksi tulikin ruokajuoma matkan aikana useaan kertaan. Kaikissa reissun aikana käymissämme ravintolassa ruokajuomana annoksiin kuului aina tee, ei koskaan vesi. Jotenkin minulta unohtui aina netin äärellä selvittää, että mitä vesi on japaniksi. Join koko reissun ajan teetä ja Asahi-olutta, kun en osannut muuta tilata! Voin sanoa, että loppumatkasta lounasolut ei tuntunut enää hyvälle ajatukselle 😀

Japanin reissumme alussa kirsikkapuut olivat juuri aloittaneet kukintansa ja niiden kunniaksi puistoissa oli hanami-juhlia. Muistan ikuisesti reissun aikana näkemäni tuhannet ja taas tuhannet kirsikankukat, jokia reunustaneet puut ja kirsikkapuita täynnä olleet puistot, joiden alle ihmiset istuivat piknikillä.

Juhlien aikaan puistojen laidoilla oli ruokakojuja, joista ostimme maustettuja kanatankoja, herkkuja ja ruokajuomaksi riisiviiniä eli sakea. Sake on noin 15-17 % viiniä ja kuten muissakin viineissä eri merkit ovat hieman eri makuisia.

Nodassa kävimme usein syömässä ravintolassa, jossa jokaisessa pöydässä oli oma grilli. Grillasimme nautaa ja possua ja nautiskelimme niitä soijakastikkeen kera. Oli muuten hyvää!

Ei varmaan tule yllätyksenä, että Japanissa syödään paljon riisiä. Etukäteen en kuitenkaan tiennyt, että tulen matkan aikana syömään varmaan sangollisen noodeleita. Noodelikeitto pienillä lihanpaloilla tuli tutuksi, monesta paikkaa ei muuta löytynytkään. Paljon oli myös intialaistyyppisiä ravintoloita, joissa myytiin currylla maustettuja noodeleita. Varsinainen taitohaaste oli syödä puikoilla currynoodelikeitto valkoinen kauluspaita päällä ja lopuksi hörppiä kupin reunalta liemi. Niin tosiaan, jos et liiku pahimmilla turistirysä alueilla, niin haarukoita ja veitsiä on turha odottaa pöydästä löytyvän.

Kioto

Matkasimme myös Kiotoon neljäksi yöksi. Olimme varanneet huoneistohotellin puolen tunin kävelymatkan päässä juna-asemasta. Kävellessä tulkkasimme kovasti Google Mapsista kanji-merkeillä olevia katukylttejä. Päädyimme epäilyksistämme huolimatta aika suoraan oikeaan osoitteeseen siistiin pieneen huoneistoon.

Olimme onnistuneet puhtaasti sattumalta valitsemaan paikan, joka oli turistialueen ulkopuolella. Kaduilla näkyi vain paikallisia, jotka monesti katselivat meitä uteliaina. Kadun toisella puolella oli pieni pubi, jonka omisti puhelias Saksassa useamman vuoden asunnut nuori mies. Hän maistatti luumuviiniä jonka makuun ihastuin. Puheliaana miehenä vessassa käydessäni Mika oli ennättänyt aloittaa puhelemaan jo viereisen pöydän nuorten kanssa, jotka kertoivat opiskelevansa yliopistossa.

He kertoivat, että Japanissa opiskellaan paljon englantia yliopistossa, mutta opinnot keskittyvät lukemiseen ja kirjoittamiseen ja etenkin oikeaan kielioppiin. Puhumista ei opinnoissa treenata juuri lainkaan ja tämän vuoksi englantia ei uskalleta puhuta tai jos uskalletaan, niin kielitaito on varsin puutteellista. Että jos meidän suomalaisten rallienglanti tuntuu nololle, niin Japaniin verrattuna suomalaiset puhuvat englantia todella hyvin.

Opetimme siinä jutellessa paikallisille suomeksi numeroita ja sanomaan hei hei. Lähtiessämme pois koko pubin asiakaskunta hihkaisi meille kuorossa hei hei. Olimme siis sen verran eksoottisia vieraita, että meidän keskustelua oli kuunneltu viereisissä pöydissä korvat höröllä 😀

Nara

Teimme Kiotosta päiväreissun lähellä olevaan Naraan. Kaupungin historia alkaa 710 vuodelta, joten siellä riittää paljon nähtävää. Erityisesti Nara on tunnettu kesyistä peuroista ja valtavasta Budha-patsaasta Tōdai-jin temppelissä. Kaupungissa on myös upeita vanhoja puutarhoja, joissa kannattaa käydä pyörähtämässä samalla reissulla.

Peuroille voi ostaa niille tarkoitettuja keksejä, joita ne tulevat vauhdilla syömään. Syöttämisessä ei kannata viivytellä, koska kun peurat äkkäävät keksit niitä alkaa tulla enemmän ja enemmän… Jos peuralla ei ole suu täynnä keksiä, niin se löytää kyllä nopeasti purtavaa hihasta tai vielä useammin takapuolesta. Opimme nopeasti siis työntämään peurojen suut täyteen keksejä ja poistumaan sen jälkeen takavasemmalle.

Matka Japaniin oli ikimuistoinen. Toivon, että pääsen jonain päivänä matkustamaan Japaniin uudelleen. Maassa riittää ihmeteltävää ja ihasteltavaa hurjan paljon.

Blogiryhmämme halusi muistella parasta matkaansa kimpassa. Jos matka Japaniin sai reissuvarpaan vipattamaan, niin käy hyppäämässä lisää matkatunnelmiin alla olevista linkeistä.

Aito ajatus: Ulkomaan unelmia
VIA PER ASPERA AD ASTRA: Elämäni paras lomamatka – unohtumaton Barbados
FIN IN TIROL: Elämäni paras lomamatka | Etelä-Tiroli Italia

Kuhmo on reilun 8000 ihmisen kaupunki Kainuussa noin 100 kilometrin päässä rajalta. Kaupunki on muuttovoittoinen ainoastaan rajalta saapuvien petoeläinten suhteen. Valittavasti nuoret lähtevät pääsääntöisesti muualle opiskelemaan ja töihin.

Mitä ihmettä teette Kuhmossa?

Siinäpä kysymys, joka aloittaa melkein jokaisen uuden tuttavuuden Kuhmossa. Paikalliset ehkä pitävät itsestäänselvyytenä ympäröivää luontoa. Minusta tuntuu, että minun sielu lepää aina kun astun ulos mökkimme ovesta. Minulle paikka on ihanteellinen etätyön tekoon.

Meidän mökkiä ympäröi puhdas koskematon luonto. Etenkin talvella se käy hyvin selväksi, koska muutamaa moottorikelkan uraa lukuunottamatta hangella näkyy ainoastaan eläinten jälkiä. Olen nähnyt ilveksen juoksevan järven jäällä, ketun jolkottavan pihan poikki, törmännyt karhuun mökkitiellä ja kuullut susien ulvovan kiven heiton päässä pihastamme.

Tonttimme rajautuu suoalueeseen. Kitukasvuiset puut tykkylumen alla ja auringon paiste keväthangilla, hiihtoreissu koskemattomalla lumella. Mitä ihmettä voi ihminen enää muuta kaivata ympärilleen?

Tässä kuvia vuosien myötä Kuhmon talvesta. Ehkä näiden myötä ymmärrät, miksi Kuhmo on vienyt sydämeni.

Tämä bloggaus on osa Keltanokka bloggaajat-blogiyhteisömme yhteistyötä. Klikkaa itsesi talvitunnelmiin myös vähän eteläisempiin maisemiin.

Via Per Aspera Ad Astra: Talvi Gozolla
Fin In Tirol: Talvi Schwazissa | Itävallan Tirolin talvessa
Aito ajatus: Talvi Kuopiossa

Jätä toki kommenttia alle mitä asioita sinä arvostat talvessa ja missä sitä mieluiten vietät.