En tiedä onko muissa perheissä taaperoiden pukeminen koville pakkasille yhtä hankalaa, mutta minusta tuntuu, että mikään määrä vaatetta ei riitä, vaan aina on vilu varpailla tai sormilla. Talven alussa tarkistin, että löytyy edelliseltä talvelta vielä sopivaa myssyä, kenkää, villasukkaa, välihaalaria ja talvikengätkin menee hyvin jalkaan.
Olimme pari viikkoa Kuopion kodissa ja säät pysyivät nollan hujakoissa, sitten päräytettiin Kuhmoon ja hups seuraavana päivänä -24 C. Parin viikon aikana poika ennätti venyä ainakin sentin pituutta ja jalka melkein saman verran. Välihaalari meni enää juuri ja juuri päälle. Kengät villasukillla sopivat hädin tuskin jalkaan. Ja kyllä, oli virhe mahduttaa villasukat, mutten tajunnut, että tässä välissä jalka ennätti venyä niin paljon. Rukkasten alle ei mahtunut lapasia, joten otettiin kokoa liian isot käyttöön, jotka tippuivat sitten kädestä ulkoillessa. Puolen tunnin lumitöiden ja reippailun jälkeen oltiin jäässä molemmat.
Sisään päästyä oli operaationa jalan mittaus, talvivaatteiden vimmattu läpikäyminen ja eikun kännykkä kouraan ja shoppailemaan. Tilasin nyt kahdet uudet rukkaset, kerraston, pipon, talvikengät ja lämpimät sisätossut. Voi elämä, jos ei nyt näillä saa pidettyä poikaa lämpimänä, niin en tiedä mitä sitten enää puetaan lisäksi. Talvikengiksi tilasin tälle kaudelle Froddon paljasjalkakengät, kun niitä Facebookin keskustelussa kehuttiin sopiviksi leveämmille jaloille. Päivitän meidän paljasjalkakengät blogitekstiin kokemuksia, kun nyt saadaan ne ensin käyttöön.
Viime talvena meillä ei ollut ajoissa hankittuna talvikenkiä ja näyttää sille tuon kasvupyrähdyksen takia, että taas sinnitellään postitpakettia odotellessa. Onneksi mummo sentään teki pojalle säärystimet, jotka toivottavasti korvaavat vähän aikaa villasukan puutetta kengässä.
Oikeasti tämä lapsen pukeminen on jotenkin hirveän hankalaa näin esikoisen äitinä. En tiennyt mitään vuorettomista kurarukkasista vielä keväällä, enkä tajunnut, että niiden alle yleensä puetaan lapaset. Sitten kun sain kurarukkasia ostettua kaksi paria, niin säät suosivat tietenkin syksyyn asti, eikä niitä tullut käytettyä enää kertaakaan.
Kesällä en ollut ennen kuullutkaan mistään kelluttavista uimapuvuista, mutta kun sellainen sattui silmään kaupassa, niin mukaan lähti. En vain tajunnut, että olisi samantien pitänyt hankkia vielä kellukkeetkin, joten vedessä polskittiin mahan alta kannatellen, koska eihän se uimapuku itsessään pidä päätä pinnalla, kun juniori intoutui sitä kokeilemaan.
Tuntuu kyllä ihan tyhmälle, että ei osaa varautua Suomen talveen ja lapsen kasvamiseen. Ei kai se nyt voi niin vaikeaa olla? Tunteeko kukaan muu itseään yhtä urpoksi näissä asioissa?
