Joanna

Lasiterassi unelma todeksi – kesä jatkuu terassilla

07/09/2019 by Joanna

Kaupallinen yhteistyö Lumon & Aateli Remontit.

Olemme haaveilleet pitkään lasiterassista. Järveltä tuleva tuuli viilentää mukavasti kuumina päivinä, mutta tuntuu armottoman kylmälle lämpötilan laskiessa. Ensi alkuun suunnitelmana oli lasittaa ainoastaan vanha terassi, mutta kun vauhtiin päästiin, niin terassin kokoa päätettiin kasvattaa samalla.

Terassin rakentajaksi valikoitui Aateli Remontit, joka tarjosi terassin toteutusta Lumonin terassilasituksella avaimet käteen -periaatteella. Aateli Remontit toimii Kainuun ja Pohjois-Savon alueella.

Lumon oli meille ennestään tuttu kaupunkiasunnon parvekelaseista. Meille oli tärkeää, että lasitus on käyttömukavuudeltaan hyvä ja siihen on saatavilla varaosia ja huoltopalvelu tarpeen mukaan. Lumonin eduksi tuli myös terassin auringonsuojaverhoratkaisut. Verhot ovatkin olleet todella näppärät varjostamassa vauvan nukkumapaikkaa.

Lasiterassi edestä — Lasiterassin ovet laitettiin aukeamaan sisäänpäin, jotta ne toimivat myös talvella lumimäärästä huolimatta. Kahvalliset pääovet löytyvät terassiin edestä ja sivulta.

Lasiterassi on enemmän kun pelkkä terassi. Se on lisähuone, jossa kesä jatkuu pitkälle syksyyn. Terassille asennetaan syyskuun aikana lämmittimet, jotta lämpötila saadaan mukavaksi ulkolämpötilasta huolimatta. On ihanaa päästä ulos istumaan vauvan kanssa säällä kuin säällä nauttimaan.

Joanna ja vauva aurinkosägnyllä terassilla — Vauva viihtyy aurinkosängyn varjossa.

Terassin nurkassa oleva kasvusäkki kastelualtaalla on ilahduttanut sadollaan.
Terassin nurkkaan tein pienen ruukkupuutarhan, jossa ruusut ovat kukkineet koko kesän

Olemme enemmän kuin tyytyväisiä terassiimme. Pitkäaikainen unelma on rakennettu todeksi. Kiitos Aateli Remontit ystävällisestä ja asiantuntevasta palvelusta.

Vauvaonnea kohta jo kuukausi takana

15/08/2019 by Joanna

Masuasukki päätti tulla maailmaan reilu kolme viikkoa sitten. Supistukset alkoivat laskettuna aikana iltapäivästä. Seuraavana aamuna saimme syliimme kaikinpuolin täydellisen pojan.

Äiti toi sairaalaan kassin, josta löytyi mm. lakuja ja body vauvalle. Oli muuten ihana korkata lakupussi. 🙂

Pääsimme kotiutumaan sairaalasta pojan ollessa kahden vuorokauden ikäinen. Aika osastolla meni nopeasti tutustuessa toisiimme ja ihmetellessämme yhdessä maailman menoa. Vauvoista ei itselläni ole juurikaan aiempaa kokemusta, joten etukäteen mietin miten kaikki sujuu. Sairaalassa opetettiin kuitenkin kädestä pitäen kaikki tarpeellinen pesuista imetykseen. Sairaala-ajan jälkeen tunsin puhuvani jo sujuvasti vauvan kanssa samaa kieltä. Tästä suuren suuri kiitos KYS:n naistenosaston henkilökunnalle. Teette aivan huikean hyvää työtä.

Mika on pitänyt huolen, että vauvan syntymän jälkeen kotona on aina ruusuja 🙂
Vaunuajelulla mustikassa
Näissä maisemissa mieli rentoutuu.

Vauva-arki on lähtenyt erittäin hyvin liikkeelle. Pieni mies oli oikein tyytyväinen tuhisija ensimmäiset puolitoistaviikkoa. Sen jälkeen vatsasta nouseva ruoka ja sinne jäävä ilma ovat aiheuttaneet välillä valvottuja öitä ja itkettyjä päiviä. Onneksi oireita ei ole kuitenkaan ollut joka päivä. Useita eri kokeiluja oireiden helpottamiseksi on nyt menossa. Katsellaan miten tilanne kehittyy ja selviääkö vaivojen aiheuttaja.

Vatsavaivattomat päivät meillä onkin sitten helppoja. Tissillä käydään yöllä pariin otteeseen ja päivällä parin kolmen tunnin välein. Katsellaan silmät suurina maailman menoa, mieluiten sylistä käsin tietenkin. Parasta on pääsy autoajelulle ja kantokopassa ostoskärryajelu, jolloin vedellään sikeimmät päiväunet.

Sylissä tuhiseva vauva on tietenkin parasta mitä maailmaan mahtuu.

Kirje lapselleni

17/07/2019 by Joanna

Odotan sinua maailmaan hetkenä minä hyvänsä. Laskettuun aikaan on enää muutama päivä. Mahani on kuin olisin syönyt keilapallon ja on vaikea nukkua. Sinä pungerrat päivittäin tomerasti pyllyäsi ylöspäin ja työnnät jalkojasi kylkeeni. Lapsesta asti olen kuvitellut saavani yhden lapsen. Nyt olen valmis äidiksesi.

Tietyt asiat säilyvät samanlaisina vuodesta toiseen, toiset taas muuttuvat. Sinun syntymäsi saa minut ajattelemaan omaa lapsuuttani ja elämääni. Sieltä nousi esiin asioita, joita toivon sinunkin oppivan.

Olet täydellinen sellaisena kuin olet ja pärjäät missä tahansa

Olin itse lapsena todella ujo, oikea intoverttiuden perikuva. Minulla oli vain muutamia ystäviä. Seuraa minulle piti eläinlaumani, johon kuului jyrsijöitä, kaloja, lintuja, koiria ja kilpikonnia.

Olen aina uskonut pärjääväni ja sitä olen hokenut itselleni pienestä asti. Tämä on kantanut hyvin tähän päivään asti. Minun ei ole koskaan tarvinnut olla suosituin eikä paras.

Kanna (sopivasti) vastuuta

Ensimmäisen koirani sain noin kahdeksanvuotiaana. Hassun pienen Piki-perhoskoiran, joka oli elänyt kennelissä elämänsä siihen asti. Tätä koiraa ei ollut siunattu älykkyydellä, mutta se korvasi sen osallistumalla mihin tahansa leikkiin kanssani, jota se vain ymmärsi.

Vähän myöhemmin perheeseemme muutti porokoiran puolikas, rescue-koira Lulu, joka oli ehkä viisain koira jonka olen koskaan tavannut. Jopa liian viisas, sillä se ei viitsinyt tehdä asioita miellyttääkseen, eikä edes ruuan takia. Kävimme kuitenkin tottelevaisuuden ja agilityn alkeiskurssit läpi.

Lulun kanssa kiersimme paljon leikkimielisiä koiranäyttelyitä ja kahmimme niistä ison määrän ruokapusseja ja pokaaleita kotiin tuotavaksi. Tämä koira oli minulle ystävä, jonka kanssa uskalsin mennä lapsena minne vain. Kulkiessamme pimeässä metsässä lenkillä minulla ei koskaan ollut mukana taskulamppua, koska luotin Lulun vievän meidät aina kotiin. Se osasi varoittaa niin epäilyttävistä ihmisistä kuin eläimistäkin.

Piki ja Lulu opettivat minulle vastuuta. Koirissa on paljon enemmän tekemistä kuin juoksupyörässä juoksevassa hamsterissa. Lenkille oli lähdettävä säästä huolimatta ja molemmat oli koulutettava yhteiskuntakelpoisiksi.

Kasvaessasi tulet huomaamaan, että etenkin työelämässä vastuuta voi kantaa niin paljon kuin vain selkä ja järki kestää. Vastuuta ei kannatakaan kahmia liikaa, mutta pidä kiinni niistä asioista, jotka olet luvannut hoitaa.

Hanki hyvä harrastus

Koirien ja eläinten lisäksi lapsuuteeni kuuluivat kirjat. Kahlasin kirjaston hyllyjä läpi pikavauhdilla pienestä asti. Äitini kanssa kävimme usein hakemassa kerralla useita kassillisia kirjoja, jotka sitten ahmin läpi ennen seuraavaa reissua.

Äitini on muuten kiltein ja ihanin ihminen jonka olen koskaan tavannut. Hän on aina pyrkinyt tarjoamaan minulle kaiken mikä vain on ollut mahdollista. Äidin kanssa olen pienestä asti käynyt lukemattomia keskusteluja ja jakanut ilot ja surut. Tiedän, että hänestä tulee myös sinulle erittäin tärkeä.

Lapsena kävin joitakin vuosia myös ratsastamassa joka viikko. Oli hieno tunne kun yhdeksänvuotias pikkunappula sai ison ponin ravaamaan pitkin kenttää. Toivon, että löydät harrastuksia, joka saavat sinut hymyilemään ja joita voit muistella vielä aikuisenakin.

Heittäydy hetkiin ja rakasta

Joanna kirjoitti kirjeen lapselle, kuvassa Mikan kanssa

Isässäsi rakastuin hänen älyynsä ja siihen kuinka hän sai minut tuntemaan olevani elossa koko sydämestäni. Hänen nallekarhumaisessa syleilyssä olen aina turvassa. Uskon, että sinä tulet huomaamaan saman hyvin pian.

Isäsi opetti minulle kuinka elämästä nautitaan tarttumalla sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Hänen kanssaan mikään ei ole mahdotonta!

Toivon, että sinusta kasvaa itsenäinen ihminen, joka rakastaa täydestä sydämestä, nauttii elämästä ja pitää kiinni sovituista asioita. Muista aina, että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Pian nähdään!

Rakkaudella äiti

Kirje lapselleni – yksivuotissyntymäpäivät

Täytit vasta vuoden verran. Minusta näytit heti synttäriaamuna vähän isommalle, mutta laitoin sen oman höpsöajatteluni piikkiin. Kunnes lähdimme autoajelulle ja ...

Lue lisää

Kirje lapselleni: Vauvani 8 kuukautta

Vauva täytti kahdeksan kuukautta. Tällä hetkellä hän oppii uutta niin valtavaa vauhtia, että halusin laittaa asioita muistiin yhdessä luettavaksi myöhemmin ...

Lue lisää

Poikamme ristiäiset

Poikamme ristiäiset on nyt vietetty. Kasteessa hän sai nimen Alex. Juhlat on aina hyvä syy nähdä sukulaisia. Tunnustan, että muuten ...

Lue lisää

Kirje lapselleni: Olet nyt 3 kuukauden ikäinen

Olet nyt kolmen kuukauden ikäinen. En kyennyt edes kuvittelemaan miten nopeasti voitkaan kasvaa. Olen onnellinen, että olen saanut kokea kanssasi ...

Lue lisää

Vauvaonnea kohta jo kuukausi takana

Masuasukki päätti tulla maailmaan reilu kolme viikkoa sitten. Supistukset alkoivat laskettuna aikana iltapäivästä. Seuraavana aamuna saimme syliimme kaikinpuolin täydellisen pojan ...

Lue lisää

Kirje lapselleni

Odotan sinua maailmaan hetkenä minä hyvänsä. Laskettuun aikaan on enää muutama päivä. Mahani on kuin olisin syönyt keilapallon ja on ...

Lue lisää

Loppusuoralla – raskauden viimeinen kolmannes

24/06/2019 by Joanna

Mitä pidemmälle raskauden viimeinen kolmannes käy, sitä kärsimättömäksi käy mieli. ”Nauti nyt odotusajasta, se on ainutlaatuista aikaa” sanovat kaikki. Odotusaikahan on ihanaa ja herttaista melkein kaikkien mielestä. Vauvan ensimmäiset pikkupotkut saavat hymyilemään. Mutta kun päästään loppuraskauteen alkaa jaksaminen rakoilemaan.

Mikäs siinä sitten röllöttäessä ison mahan kanssa? Kasasin alle odotuksen ihanuutta.

Tuskaiset yöt

Iso maha estää kunnon yöunet. Ainoa asento jossa voi nukkua on pitkään ollut kyljellään. Alaselkä tai takamus puutuivat aiemmin kolmen neljän tunnin välein, nyt kipu herättää tunnin välein öisin vaihtamaan kylkeä.

Kyljen kääntäminen on prosessi sinänsä. Koko keho täytyy liikuttaa tasaisesti tai kääntyminen sattuu oikein kunnolla. Kääntymisen aikana tuntuu, että koko maha huljahtaa hetkeksi paikaltaan.

Välillä alaselkä lyö niin jumiin, että unia on mahdoton jatkaa heti. Tunnin parin valvomisen jälkeen yöllä nälkäkin estää jo unen jatkamisen. Yöllä vierähtää siis helposti pari kolme tuntia vaeltaessa vessaan, syödessä ja venytellessä.

Oura kertoo taas hyvin nukkumisesta. Syvää unta tulee nollasta minuutista puoleen tuntiin entisen kahden tunnin sijaan. Yöunet vaihtelevat viidestä seitsemään tuntiin. Sormien nivelet ovat alkaneet turvota öisin niin, että mahdollisesti kohta joudun luopumaan Ouran käytöstä hetkeksi.

Puskee, puskee

Vauva asettuu lähtövalmiuteen synnytystä varten. Tottakai olen iloinen, että kaveri on oikeinpäin tulossa raivotarjonnassa. Lantiossa painava pää kuitenkin juoksuttaa vessassa välillä monta kertaa tunnissa. Jokainen pään heilautus vihloo. Välillä sukkapuikkomaiset kivut saavat irvistelemään.

Liikkuminen on yhtä ankkakävelyä. Juoksemisesta on turha enää haaveilla. Taaperrellen eteenpäin.

Potkua pukkaa

Viime viikolla masuasukki vaihtoi paikkaa vasemmalta kyljeltä keskelle, joka sai aikaan oikeaan kylkeen raskausarvet. Kun muutamaa päivää myöhemmin koko kaveri oli punkeamassa oikealle puolelle, niin tuntui vatsanahka olevan sen verran koetuksella, että puskin kädellä vastaan, jolloin vatsassa jäätiin onneksi keskelle hengailemaan.

Vauvan potkut alkavat olemaan jo aika reippaita. Ei mitään pikkuhipsutteluja enää. Tassua työnnetään erittäin tomerasti rintalastaa kohden. Jumppapuuskan sattuessa monoa tulee monta tuntia putkeen, joka saa vatsan myös supistelemaan. Jatkuvasti supisteleva vatsa saa potkut tuntumaan kahta voimakkaammilta. Ugh!

Unohda seksikkäät alusvaatteet

Itseasiassa unohda koko alusvaatteet. Hehtaarikokoiset tissit saa parhaiten tungettua isoon urheilutoppiin, mutta pidemmän päälle sekin hiertää. Parempi olla ilman ja antaa niiden roikkua mahan päällä kuin kivikautisilla venuspatsailla.

Alushousut on saanut vaihtaa kaksi numeroa isompiin puuvillapöksyihin. Onneksi niitä saa halvalla Tokmannilta 😀

Mekot on pop

Mikä tahansa vyötäröllä oleva paine saa mahan supistelemaan tai tuntuu painavan rakkoa, näin ollut koko raskauden viimeisen kolmanneksen. Äitiyshousutkaan eivät mene enää mukavasti jalkaan. Aiemmin parhaat ystäväni olleet äitiysleggingsit ovat mahasta auttamattoman pienet.

Onneksi on kesä! Ulkona pärjää kesämekolla ja kylmille päiville mekon kanssa voi trendikkäästi vetäistä jalkaan polvisukat.

Tämä kuva on toukokuulta. Äitini ompeli minulle boleron, jotta voin siveellisesti käyttää vanhojakin kesämekkoja. Boleroa saa nyt myös Magic Frogin-verkkokaupasta.
Tämä kuva on kesäkuun alulta. Massaa on tullut lisää 😀

Hyttyset ovat erityisen ihastuneita minuun. Laskin yli 60 mäkäräisen puremaa. Ne pääsevät puremaan hameen helman alta mahaa, jalkoja ja bikinirajaa. Kookosöljy ja aloe vera onneksi rauhoittavat puremat, ilman niitä kutina olisi aika huikea. Itikan puremia ei viitsi edes noteerata, niihin on jo tottunut.

Ai, että onko pakko olla ulkona syötävänä? Tällä hetkellä kyllä. Pihallemme asennettiin juuri 1200 neliötä siirtonurmikkoa, jonka kastelussa menee päivittäin kolmisen tuntia. Minulla on ollut kasteluvastuu miehen asentaessa ja viimeistellessä nurmikkoa.

Näkymä ennen piharemppaa.
Siirtonurmi asennettu.
Siirtonurmen asennuksessa tuli kiire saada viimeiset rullat maahan niiden alkaessa kuivua.

Saako jo synnyttää?

Laskettuaikahan ei ole oikein mikään mittari, milloin masuasukki päättää puskea itsensä maailmaan. Aika voi tulla milloin tahansa. Toivon kovasti, että ei tarvitsisi odottaa viikolle 42 asti, vaan asukki päättäisi putkahtaa vähän aiemmin.

Odotan innolla mahasta putkahtavaa pientä ihmettä, mutta olen oikeasti väsynyt odottamiseen. Ihan siis kirjaimellisesti kun nukahtelen istualleni.

Odottavalla äidillä on oltava pieni valitusoikeus. Uuden elämän luominen ei ole mikään peace of cake homma. Pliis älkää hehkuttako miten ihanaa on odottaminen ja että nyt pitää nauttia. Nyt mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Vielä tämä iloksi muuttuu.

Lue myös:
Raskauden eteneminen
Vauhdikkaat viikot – vauvakutsuista puhujakeikkaan

Alppiruusutarha suolle

06/06/2019 by Joanna

Alppiruusutarha suolle kuulostaa mahdottomalle, mutta ainakaan kokeilematta ei voi onnistua! Mökkitonttimme on aivan suon vieressä ja pihan mäntymetsän pohja on todella märkää.

Näkymä tontin reunalta suolle on toisinaan uskomattoman upea. — Näkymä tontin laidalta suolle on yksinkertaisesti upea.

Istutin keväällä sammalten ja lakkojen sekaan neljä alppiruusua yhden aiemman seuraksi, joka on koekaniinina selvinnyt jo kahdesta talvesta. Jokaisen alppiruusun pohjalla on risuja, oksia ja käpyjä, jotta juuret eivät menisi märkään suon pohjaan asti. Tein reilut multakummut jokaiselle ruusulle ja katoin sen jälkeen mullan pinnan havunneulasilla. Ensimmäiset kukat ovat nyt auenneet!

Nyt jännätään miten uudet tulokkaat selviävät seuraavasta talvesta. En usko, että alppiruusuista tulee näillä korkeuksilla kovin korkeita, koska talven kovat pakkaset varmasti tekevät tuhojaan. Ideana onkin taivuttaa oksia kasvamaan lähellä maata, jotta ne jäisivät lumen suojaan talveksi. Saa nähdä miten tämä onnistuu.

Piha puskee uutta kasvustoa tällä hetkellä. Kesän kukkaloisto on jo startannut. 🙂