Olet nyt kolmen kuukauden ikäinen. En kyennyt edes kuvittelemaan miten nopeasti voitkaan kasvaa. Olen onnellinen, että olen saanut kokea kanssasi vastasyntyneen ihmeelliset ensimmäiset kuukaudet.
Tunteellinen höpsö äitisi halusi kirjoittaa asioita sinulle ja itselleen, jotta voimme tätä lukiessa palata takaisin ensimmäisten kuukausien tunnelmiin.

Syntymäsi jälkeen sinut laskettiin rinnalleni. Silitin sinua ja tunnistin tutuksi peppusikaaren, sitä olit puskenut mahaani vasten. Tunsin suurta ihmetystä siitä, että se oli nyt todella suoraan käteni alla eikä mahassani.
Siniset suuret silmät katsomassa minua sinun hapuillessa rintaa. Noissa silmissä tuntui asuvan universumin kaikki tieto. Ihankuin et olisi ollut ollenkaan tältä planeetalta. Ihmeellistä tutustumisen aikaa. Minun lapseni niin tuttu ja niin vieras. Miten ihmeessä olen voinut kasvattaa sinut mahassani?
Kuinka hankalaa olikaan alkuun saada rinnanpää mahtumaan pieneen suuhun! Lopulta aina iskit kiinni rintaan ahnaasti. Se sai minut hieman jodlaamaan ja polkemaan jalkaa. Tunne meni onneksi hetken päästä ohi. Ja mikä onnistumisen riemu meillä olikaan otteesi pysyessä kiinni.
Ensimmäinen yö yhdessä kotona. Sain ensimmäistä kertaa kuukausiin nukuttua syvää unta. Se riemu kun tajusin yön aikana maidon nousseen. Maito valui pitkin sänkyä ja lattiaa. Rintoja kivisti ja olin onnellinen. Sen jälkeen emme tarvinneet enää korviketta.

Olit hurjan pieni. En halunnut laskea sinua sylistäni, vaikka kaipasinkin omaa aikaa. Kesäauringon paistaessa sisään ikkunasta nukuimme päiväunia sohvalla sylikkäin. Kaikki oli juuri niin kuin pitikin.
Pieni käsi puristamassa sormea niin kovasti kuin pystyy. Se tuntui rauhoittavan sinua ja tunnustan että myös minua. Tarttumisrefleksi on jo sammumassa ja kätesikin on jo hurjan paljon suurempi. Miten voi pieni käsi kasvaa niin nopeasti?

Kuinka tapititkaan katsoa tarkkaavaisesti punaisia tyynyjä ja verhojen punaisia kukkia. Mikä tahansa punainen oli sinusta äärimmäisen mielenkiintoista. Nyt tarkastelet jo maailmaa enemmän, mutta edelleen pidät punaisesta.
Vietimme nyt sunnuntaina 20.10 kastejuhlaasi. Sinä hymyilit leveästi papin kastaessa sinua ja minä hymyilin kummisi kanssa sinulle takaisin, koska kuka voisi vastustaa hymyäsi?
Kohta lähdet liikkumaan ja elämämme mullistuu jälleen. Ensimmäisten kuukausien muistot kannan mukanani ikuisesti. Mennään yhdessä rohkeasti kohti uusia seikkailuja.


Kirje lapselleni – yksivuotissyntymäpäivät

Kirje lapselleni: Vauvani 8 kuukautta

Poikamme ristiäiset

Kirje lapselleni: Olet nyt 3 kuukauden ikäinen

Vauvaonnea kohta jo kuukausi takana
