Kävimme ystävän kanssa vaeltamassa Kolilla. Valitsimme kohteeksi Kolinuuron kierroksen. Reitti on vain 3,1 kilometriä pitkä, mutta silti vaativa. Tasaista pätkää ei juuri reitiltä löydy. Halusimmekin kävellä reitin, jossa saamme nauttia Kolin maisemista samalla kuntoillen.
Päivä oli pilvinen ja sateen uhka leijui ilmassa koko ajan. Onneksi sade pysyi poissa sen aikaa, kun olimme retkeilemässä. Ilma oli kostea, ja kun siihen yhdisti mäet ja portaat, niin hiki kyllä valui.
Kolinuuron kierroksen esittelyssä kerrotaan, kuinka reitillä seikkaillaan kahden ikivanhan mannerlaatan törmäyskohdassa ja etsitään merkkejä miljoonien vuosien takaa. Tarinan ympärille on rakennettu erilaisia taikarasteja. Tarinallinen puoli on varmasti erityisesti lasten mieleen. Itse keskityin nauttimaan maisemista.
Kolinuuron kierros ei ole pitkä, mutta tuntui jaloissa seuraavanakin päivänä
Kolinuuron kierroksella kuljetaan välillä pitkospuita pitkin, välillä kiviportaita pitkin ja välillä taas juurien ja kivien rytmittämiä polkuja. Portaat olivat paikoin jyrkkiä, mutta niiden ansiosta kulkeminen oli silti helppoa. Tämä vaellusreitti sai useampaan otteeseen hengästymään kunnolla, joten reitin valinta osui nappiin kuntoilutavoitteen kanssa.
Reitin varrella muuten ei ole nuotiopaikkoja tai laavuja, vaan nuotiopaikka löytyy reitin alusta läheltä Kolin luontokeskusta, josta löytyy myös vessat ja kahvila.
Vaihteleva ja kivinen reitti ei ollut mikään huono asia. Paljasjalkakengillä liikkuessa epätasainen alusta tuntuu jalkapohjissa ihan eri tavalla kuin tavallisilla kengillä. Reitin aikana tuli siis samalla myös hyvä annos jalkajumppaa.
Reitillä piti melkein koko ajan keskittyä katsomaan, mihin jalan seuraavaksi laittaa. Maisemia ei voinut koko aikaa tuijotella.
Kolin pilvien keskellä leijuvat saaret
Maisemat olivat hienot, vaikka sää ei ollutkaan aurinkoinen. Horisontissa näkyi saaria, ja sumu sai ne näyttämään melkein siltä kuin ne olisivat leijuneet ilmassa.
Usein retkikuvissa näkyy kirkas sininen taivas, mutta tällä kertaa harmaa sää sopi maisemaan yllättävän hyvin. Metsä näytti tavallista vihreämmältä ja ilma tuntui jotenkin pehmeältä, vaikka samalla olikin hiostava.
Koli on paikka, jossa noin 1900 miljoonaa vuotta sitten mannerlaatat tömäsivät. Kolinuuron kierroksella laskeudutaan toista mannerlaattaa alas ja noustaan taas ylös toista laattaa pitkin.
Kolinuuron pohjan jälkeen reitillä alkaa uusi nousu kuusimetsän keskellä. Alla olevat kuvat puhukoon puolestaan reitin maisemista.
Trangia mukana, mutta jotain unohtui
Olin pakannut mukaan retkikeittimen ja noodelikeiton ainekset. Keittoon oli matkassa muutama kuukausi aiemmin tekemääni kuivalihaa.
Ajatus oli syödä lämmin lounas kierroksen jälkeen nuotiopaikalla. Vaelluksen jälkeen lämmin ruoka maistuu aina vähän tavallista paremmalta.
Nuotiopaikalle päästyämme aloin kaivaa tavaroita repusta. Silloin huomasin ongelman. Olin ottanut retkikeittimen mukaan, mutta kattila oli jäänyt kotiin.
Muistan seisoneeni kattilakaapin edessä ja miettineeni kattilan pakkausta, mutta sitten tuli joku muu asia mieleen ja kattila unohtui. Yleensä tarkistan varusteet ennen lähtöä, mutta tällä kertaa sekin oli jäänyt välistä.
Hetken aikaa ihmettelin vaihtoehtoja, kunnes tajusin, että voin keitellä keiton suoraan teräskipossa, josta keitto oli tarkoitus syödä. Vähän kippo oli pieni kahden hengen lounaan tekemiseen, mutta soppa valmistui kuitenkin melko nopeasti. Hyvää tuli ja itsetehty kuivaliha oli muuten törkeän hyvää keitossa.
Vieressä olisi ollut myös kahvila, joten ilman ruokaa emme olisi jääneet, vaikka oman sopan keitto olisi jäänyt tekemättä. Oli kuitenkin kiva, että saimme keiton tehtyä, kun ainekset tuli mukana raahattua. Retkikeittimellä ruoan keittely kuuluu olennaisena osana retkipäivään.
Reissu oli erittäin onnistunut (ja hikinen) :-). Voin suositella tätä reittiä, jos haluat liikkua vaativassa maastossa maisemista nauttien.
Vastaa