Matka Japaniin oli huikea kokemus. Tulevia matkoja tuntuu turhalle suunnitella, kun korona muutti maailman. Ehdin kuitenkin ennen koronaa toteuttaa melkein kaikki matkahaaveeni. Upeita reissuja tuli tehtyä mm. USA:han, josta nähtiin New York, Washington ja pienempiä kaupunkeja, Euroopasta Belgia, Etelä-Irlanti, Berliini, Pariisi, Lontoo ja Rooma. Sokerina pohjalla on muistoissa Japanin reissu.
Vuonna 2016 istuimme maaliskuussa Mikan kanssa lentokoneessa ja koneen nokka oli kohti Japania. Maahan jonne olin haaveillut matkustavani jo teinityttönä taistelulajiharrastuksen myötä tietokoneeni soittaessa X-Japania. Aiempaa matkakokemusta oli kertynyt Euroopasta ja USA:sta, eikä matkassa jännittänyt muu kuin se, miten jatkan kököttää koko matkan lentokoneen penkissä. Loppupeleissä lento meni kuitenkin ihan inhimillisesti torkkuen, leffoja toljottaen ja pädillä pelaillen.
Päästessämme junaan lentokentältä humahti tajuntaani, että nyt ei todellakaan olla enää Euroopassa. Vatsanpohjassa kutkutti, että nyt oli oikea seikkailu edessä. Mikan kanssa harrastamme molemmat vanhoja japanilaisia taistelutaitoja. Sen kautta saimme yöpymispaikan senseimme dojon yläkerrasta Nodassa. Noda on 154 000 asukkaan kaupunki, johon pääsee Tokiosta noin tuntiin junalla.
Alla olevat kuvat on Tokiosta. Siellä käydessä on pakko käydä ihmettelemässä ainakin yhdessä pelihallissa. Junalla pääsee liikkumaan näppärästi ympäriinsä.
Matka Japaniin: hanami, ruoka ja juoma
Saavuttuamme Nodaan suuntasimme ensimmäiseen näkyvissä olevaan ravintolaan. Ruokalista oli pelkästään japaniksi, mutta onneksi listassa oli kuvia osasta annoksista. Tarjoilija ei puhunut lainkaan englantia. Tilasimme siis listaa osoittamalla ja saimme nopeasti ruokaa eteemme, juomaa en osannut tilata ja sain tyytyä erittäin vahvaan kylmään popkorniaromiseen vihreään teehen.
Haasteeksi tulikin ruokajuoma matkan aikana useaan kertaan. Kaikissa reissun aikana käymissämme ravintolassa ruokajuomana annoksiin kuului aina tee, ei koskaan vesi. Jotenkin minulta unohtui aina netin äärellä selvittää, että mitä vesi on japaniksi. Join koko reissun ajan teetä ja Asahi-olutta, kun en osannut muuta tilata! Voin sanoa, että loppumatkasta lounasolut ei tuntunut enää hyvälle ajatukselle 😀
Japanin reissumme alussa kirsikkapuut olivat juuri aloittaneet kukintansa ja niiden kunniaksi puistoissa oli hanami-juhlia. Muistan ikuisesti reissun aikana näkemäni tuhannet ja taas tuhannet kirsikankukat, jokia reunustaneet puut ja kirsikkapuita täynnä olleet puistot, joiden alle ihmiset istuivat piknikillä.
Juhlien aikaan puistojen laidoilla oli ruokakojuja, joista ostimme maustettuja kanatankoja, herkkuja ja ruokajuomaksi riisiviiniä eli sakea. Sake on noin 15-17 % viiniä ja kuten muissakin viineissä eri merkit ovat hieman eri makuisia.
Nodassa kävimme usein syömässä ravintolassa, jossa jokaisessa pöydässä oli oma grilli. Grillasimme nautaa ja possua ja nautiskelimme niitä soijakastikkeen kera. Oli muuten hyvää!
Ei varmaan tule yllätyksenä, että Japanissa syödään paljon riisiä. Etukäteen en kuitenkaan tiennyt, että tulen matkan aikana syömään varmaan sangollisen noodeleita. Noodelikeitto pienillä lihanpaloilla tuli tutuksi, monesta paikkaa ei muuta löytynytkään. Paljon oli myös intialaistyyppisiä ravintoloita, joissa myytiin currylla maustettuja noodeleita. Varsinainen taitohaaste oli syödä puikoilla currynoodelikeitto valkoinen kauluspaita päällä ja lopuksi hörppiä kupin reunalta liemi. Niin tosiaan, jos et liiku pahimmilla turistirysä alueilla, niin haarukoita ja veitsiä on turha odottaa pöydästä löytyvän.
Kioto
Matkasimme myös Kiotoon neljäksi yöksi. Olimme varanneet huoneistohotellin puolen tunin kävelymatkan päässä juna-asemasta. Kävellessä tulkkasimme kovasti Google Mapsista kanji-merkeillä olevia katukylttejä. Päädyimme epäilyksistämme huolimatta aika suoraan oikeaan osoitteeseen siistiin pieneen huoneistoon.
Olimme onnistuneet puhtaasti sattumalta valitsemaan paikan, joka oli turistialueen ulkopuolella. Kaduilla näkyi vain paikallisia, jotka monesti katselivat meitä uteliaina. Kadun toisella puolella oli pieni pubi, jonka omisti puhelias Saksassa useamman vuoden asunnut nuori mies. Hän maistatti luumuviiniä jonka makuun ihastuin. Puheliaana miehenä vessassa käydessäni Mika oli ennättänyt aloittaa puhelemaan jo viereisen pöydän nuorten kanssa, jotka kertoivat opiskelevansa yliopistossa.
He kertoivat, että Japanissa opiskellaan paljon englantia yliopistossa, mutta opinnot keskittyvät lukemiseen ja kirjoittamiseen ja etenkin oikeaan kielioppiin. Puhumista ei opinnoissa treenata juuri lainkaan ja tämän vuoksi englantia ei uskalleta puhuta tai jos uskalletaan, niin kielitaito on varsin puutteellista. Että jos meidän suomalaisten rallienglanti tuntuu nololle, niin Japaniin verrattuna suomalaiset puhuvat englantia todella hyvin.
Opetimme siinä jutellessa paikallisille suomeksi numeroita ja sanomaan hei hei. Lähtiessämme pois koko pubin asiakaskunta hihkaisi meille kuorossa hei hei. Olimme siis sen verran eksoottisia vieraita, että meidän keskustelua oli kuunneltu viereisissä pöydissä korvat höröllä 😀
Nara
Teimme Kiotosta päiväreissun lähellä olevaan Naraan. Kaupungin historia alkaa 710 vuodelta, joten siellä riittää paljon nähtävää. Erityisesti Nara on tunnettu kesyistä peuroista ja valtavasta Budha-patsaasta Tōdai-jin temppelissä. Kaupungissa on myös upeita vanhoja puutarhoja, joissa kannattaa käydä pyörähtämässä samalla reissulla.
Peuroille voi ostaa niille tarkoitettuja keksejä, joita ne tulevat vauhdilla syömään. Syöttämisessä ei kannata viivytellä, koska kun peurat äkkäävät keksit niitä alkaa tulla enemmän ja enemmän… Jos peuralla ei ole suu täynnä keksiä, niin se löytää kyllä nopeasti purtavaa hihasta tai vielä useammin takapuolesta. Opimme nopeasti siis työntämään peurojen suut täyteen keksejä ja poistumaan sen jälkeen takavasemmalle.
Matka Japaniin oli ikimuistoinen. Toivon, että pääsen jonain päivänä matkustamaan Japaniin uudelleen. Maassa riittää ihmeteltävää ja ihasteltavaa hurjan paljon.
Blogiryhmämme halusi muistella parasta matkaansa kimpassa. Jos matka Japaniin sai reissuvarpaan vipattamaan, niin käy hyppäämässä lisää matkatunnelmiin alla olevista linkeistä.
Aito ajatus: Ulkomaan unelmia
VIA PER ASPERA AD ASTRA: Elämäni paras lomamatka – unohtumaton Barbados
FIN IN TIROL: Elämäni paras lomamatka | Etelä-Tiroli Italia
Japaniin on kyllä joskus päästävä. Se on varmasti niin erilainen kuin Eurooppa. Pari kertaa olen itään päässyt, Taiwaniin ja Thaimaahan sekä Etelä-Koreaan. Japani on kuitenkin omanlaisensa kulttuuri.
Tuo kirsikkakukkien aika on varmasti kaunis siellä. Meillä pihakadun kirsikkapuut alkava myös herätellä kukkiaan. Yksi varhain herännyt on jo puoleksi kukassa, mutta valtaosa vielä nupuillaan.
Olen aina ajatellut, että sake on riisiviinaa. Jotakin vodkaan tai krappaan verrattavaa. Tällainen mielikuva on jostain syntynyt.
Nuo grillijutut pöydässä on mukavia. Saa järjestää grillijuhlat ravintolassa😊
Upeita paikkoja ja upeita kuvia niistä!
Japani on meidänkin listalla. Salaperäinen ja kiehtova paikka, jonne on pakko päästä joskus itsekin. Japanissa on se erikoista, että siellä paikallinen kulttuuri on säilynyt jos nyt ei niin muuttamattomana, niin puhtaana, kun sitä ei säädetä turistien tarpeisiin.
Kirsikkapuut on myös yksi niitä asioita, joita ovat ihan must nähdä elämässä. Sakura on mielestäni hieman eri laji kirkasta, kuin se mihin olen tässä etelässä tottunut. Pakko on sen käydä tarkistamassa 🙂
Japani on haaveissa ollut jo pitkään. Olen käynyt niin Thaimaassa, Hong Kongissa, Malesiassa kuin Balillakin eli Aasia sinällään on tuttu, mutta Japani on ihan käymätön paikka vielä itselleni. Tekstisi kuvat nostivat matkakuumetta Japaniin entisestään, haluaisin itsekin päästä sinne erityisesti silloin kun hanamia vietetään. Kirsikankukat ovat ehkä kauneimpia kukkia mitä tiedän.
Hopeanuolen parissa kasvaneena Japani on ollut myös matkakohteiden listalla ikuisuuden. Kieli on myös sellainen että sitä jopa sarjojen kautta vähän ymmärtää ja puhuukin mutta ei täydellisesti. Tämä lisäsi motia joskus suunnitella sitä Japaninkin lomaa! Hyvä kirjoitus!