Mitä pidemmälle raskauden viimeinen kolmannes käy, sitä kärsimättömäksi käy mieli. ”Nauti nyt odotusajasta, se on ainutlaatuista aikaa” sanovat kaikki. Odotusaikahan on ihanaa ja herttaista melkein kaikkien mielestä. Vauvan ensimmäiset pikkupotkut saavat hymyilemään. Mutta kun päästään loppuraskauteen alkaa jaksaminen rakoilemaan.
Mikäs siinä sitten röllöttäessä ison mahan kanssa? Kasasin alle odotuksen ihanuutta.
Tuskaiset yöt
Iso maha estää kunnon yöunet. Ainoa asento jossa voi nukkua on pitkään ollut kyljellään. Alaselkä tai takamus puutuivat aiemmin kolmen neljän tunnin välein, nyt kipu herättää tunnin välein öisin vaihtamaan kylkeä.
Kyljen kääntäminen on prosessi sinänsä. Koko keho täytyy liikuttaa tasaisesti tai kääntyminen sattuu oikein kunnolla. Kääntymisen aikana tuntuu, että koko maha huljahtaa hetkeksi paikaltaan.
Välillä alaselkä lyö niin jumiin, että unia on mahdoton jatkaa heti. Tunnin parin valvomisen jälkeen yöllä nälkäkin estää jo unen jatkamisen. Yöllä vierähtää siis helposti pari kolme tuntia vaeltaessa vessaan, syödessä ja venytellessä.
Oura kertoo taas hyvin nukkumisesta. Syvää unta tulee nollasta minuutista puoleen tuntiin entisen kahden tunnin sijaan. Yöunet vaihtelevat viidestä seitsemään tuntiin. Sormien nivelet ovat alkaneet turvota öisin niin, että mahdollisesti kohta joudun luopumaan Ouran käytöstä hetkeksi.
Puskee, puskee
Vauva asettuu lähtövalmiuteen synnytystä varten. Tottakai olen iloinen, että kaveri on oikeinpäin tulossa raivotarjonnassa. Lantiossa painava pää kuitenkin juoksuttaa vessassa välillä monta kertaa tunnissa. Jokainen pään heilautus vihloo. Välillä sukkapuikkomaiset kivut saavat irvistelemään.
Liikkuminen on yhtä ankkakävelyä. Juoksemisesta on turha enää haaveilla. Taaperrellen eteenpäin.
Potkua pukkaa
Viime viikolla masuasukki vaihtoi paikkaa vasemmalta kyljeltä keskelle, joka sai aikaan oikeaan kylkeen raskausarvet. Kun muutamaa päivää myöhemmin koko kaveri oli punkeamassa oikealle puolelle, niin tuntui vatsanahka olevan sen verran koetuksella, että puskin kädellä vastaan, jolloin vatsassa jäätiin onneksi keskelle hengailemaan.
Vauvan potkut alkavat olemaan jo aika reippaita. Ei mitään pikkuhipsutteluja enää. Tassua työnnetään erittäin tomerasti rintalastaa kohden. Jumppapuuskan sattuessa monoa tulee monta tuntia putkeen, joka saa vatsan myös supistelemaan. Jatkuvasti supisteleva vatsa saa potkut tuntumaan kahta voimakkaammilta. Ugh!
Unohda seksikkäät alusvaatteet
Itseasiassa unohda koko alusvaatteet. Hehtaarikokoiset tissit saa parhaiten tungettua isoon urheilutoppiin, mutta pidemmän päälle sekin hiertää. Parempi olla ilman ja antaa niiden roikkua mahan päällä kuin kivikautisilla venuspatsailla.
Alushousut on saanut vaihtaa kaksi numeroa isompiin puuvillapöksyihin. Onneksi niitä saa halvalla Tokmannilta 😀
Mekot on pop
Mikä tahansa vyötäröllä oleva paine saa mahan supistelemaan tai tuntuu painavan rakkoa, näin ollut koko raskauden viimeisen kolmanneksen. Äitiyshousutkaan eivät mene enää mukavasti jalkaan. Aiemmin parhaat ystäväni olleet äitiysleggingsit ovat mahasta auttamattoman pienet.
Onneksi on kesä! Ulkona pärjää kesämekolla ja kylmille päiville mekon kanssa voi trendikkäästi vetäistä jalkaan polvisukat.
Tämä kuva on toukokuulta. Äitini ompeli minulle boleron, jotta voin siveellisesti käyttää vanhojakin kesämekkoja. Boleroa saa nyt myös Magic Frogin-verkkokaupasta. 
Tämä kuva on kesäkuun alulta. Massaa on tullut lisää 😀
Hyttyset ovat erityisen ihastuneita minuun. Laskin yli 60 mäkäräisen puremaa. Ne pääsevät puremaan hameen helman alta mahaa, jalkoja ja bikinirajaa. Kookosöljy ja aloe vera onneksi rauhoittavat puremat, ilman niitä kutina olisi aika huikea. Itikan puremia ei viitsi edes noteerata, niihin on jo tottunut.
Ai, että onko pakko olla ulkona syötävänä? Tällä hetkellä kyllä. Pihallemme asennettiin juuri 1200 neliötä siirtonurmikkoa, jonka kastelussa menee päivittäin kolmisen tuntia. Minulla on ollut kasteluvastuu miehen asentaessa ja viimeistellessä nurmikkoa.
Näkymä ennen piharemppaa. 
Siirtonurmi asennettu. 
Siirtonurmen asennuksessa tuli kiire saada viimeiset rullat maahan niiden alkaessa kuivua.
Saako jo synnyttää?
Laskettuaikahan ei ole oikein mikään mittari, milloin masuasukki päättää puskea itsensä maailmaan. Aika voi tulla milloin tahansa. Toivon kovasti, että ei tarvitsisi odottaa viikolle 42 asti, vaan asukki päättäisi putkahtaa vähän aiemmin.
Odotan innolla mahasta putkahtavaa pientä ihmettä, mutta olen oikeasti väsynyt odottamiseen. Ihan siis kirjaimellisesti kun nukahtelen istualleni.
Odottavalla äidillä on oltava pieni valitusoikeus. Uuden elämän luominen ei ole mikään peace of cake homma. Pliis älkää hehkuttako miten ihanaa on odottaminen ja että nyt pitää nauttia. Nyt mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Vielä tämä iloksi muuttuu.
Lue myös:
Raskauden eteneminen
Vauhdikkaat viikot – vauvakutsuista puhujakeikkaan
